<-- VAROITUS! TÄMÄ ON PITKÄ MERKINTÄ, MUTTA SISÄLTÄÄ PALJON KUVIA :)-->
Nyt on ollut niin hirmuista vilinää, ettei olla ehditty lähes kuukauteen blogata. Eipä tuo haitanne kun vieraisiin lukeutuivat todennäköisesti lähes kaikki blogimme seuraajat ;) Eli tosiaan ensin täällä vierailivat mun vanhemmat ja pikkusiskot Anna ja Riikka, sen jälkeen Aten vanhemmat ja heti perään aina yhtä riemastuttava ystäväpariskunta Emma ja Iiro.
Mun porukoita varteen oltiin oikein säästämällä säästelty Golden Circlen kiertämistä, eli valtaisaa vesiputousta Gullfossia, komiaa geysiriä Strokkuria ja jylhää luonnonpuistoa, Þingvelliria. Kieltämättä vakuuttavaa oli. Otettiin myös heti ensimmäisenä päivänä edellisessä merkinnässä kuvattu Hveragerðin reissu uusiksi. Kolmas päivä käytettiin Reykjavikissa shoppailuun ja neljäntenä poppoo palasikin jo Blue Lagoonin kautta Suomeen.
Þingvellir, Euraasian ja Amerikan mannerlaattojen sauma
Strokkur
Geysir
Gullfoss
Aten vanhemmat olivat jo vanhoja konkareita, joten heitä varten piti keksiä jotain luovempaa. Päätimme kokeilla islanninhevosilla ratsastamista ja jäätikkövaellusta. Issikkaretkeä varten meidät kuljetettiin jälleen kerran Hveragerðiin, jossa meitä odotti lauma pörröisiä pikkuheppoja. Parituntinen vaellus oli hurja kaikkine joenylityksineen ja tölttäyksineen. Tölttäyksestä ei totisesti puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita töltin heitellessä meitä tönkköjä ensikertalaisia useiden senttimetrien korkeuteen satulasta joka askeleella. Aten hevoselta myös putosi kenkä kesken kaiken.
Isot haalarit, pienet hevoset...
Myös jäätikkövaellus oli jännittävä kokemus, sillä ainakaan itse en ollut vielä koskaan päässyt edes kosketusetäisyydelle oikeasta jäätiköstä. Lisäjännitystä toi nuuskaava ja epämääräinen matkaoppaamme. Onnistuneesti hän kuitenkin johdatti meidät Sólheimajökull-jäätikölle Etelä-Islantiin, joka on Marsin lisäksi aurinkokuntamme ainoa jäätikkö, jolla on tämmöisiä tuhkakasoja! Meistä suomalaisista se tosin näytti ihan normaalilta keväältä Suomen teidenvarsilla. Tulivuoren tuhka kun ei ulkonäöltään juuri pakokaasuista eroa :P Päästiin myös kokeilemaan kiipeilyä hakun varassa jääseinämällä.
Atte & Sólheimajökull
Aten vanhempien kanssa seikkaileminen loppui valitettavasti siihen, sillä Emma ja Iiro saapuivat kaupunkiin ja seuraavana aamuna olimme aikeissa lähteä roadtripille! Atte oli saanut kaverinkaverilta lainaksi 7-paikkaisen älyttömänkokoisen maasturin, joka oli toimiva menopelinämme.
Meidän auto auringonnousussa
Meidän auto ylittää joen (kevyesti)
Tarkoituksena oli lähteä liikkeelle heti aamusta niin, että auringon noustessa olisimme jo ensimmäisessä kohteessamme, Þingvellirillä. Kiersimme siis alkulämmittelyksi Golden Circlen, josta jatkettiin Víkin upealle rannalle. Matkan varrella oli tarkoitus käydä kylpemässä Islannin vanhimmassa maauimalassa, mutta se olikin jo suljettu eikä muutenkaan järin houkutteleva...(eikä ilmeisesti edes oikea paikka)
Ei-niin-houkuttelevan maauimalan grafiikkaa
Víkissä päästiin todistamaan auringonlaskua. Valitettavasti olimme tuolloin vasta puolivälissä matkaa yöpymispaikkaamme, Höfniin. Atte oli varannut sieltä hostellin, joka osoittautui varsinaiseksi rotanloukoksi. Hinta oli sentään edulliset 20e/hklö/yö ja oli edes katto pään päällä. Se ei näin turistisesongin ulkopuolella ole kuitenkaan mikään itsestäänselvyys... Myös ruuan saanti oli tiukassa, kun avoinna olivat lähinnä huoltoasemat kylmine valmispatonkeineen. Niidenkin aukioloajat olivat varsin rajoittuneet. Voimme kuitenkin lämpimästi suositella pysähtymispaikaksi ravintola Árhùsia Hellassa.
Mutta Vík, ah:
Vík <3
Vík <3
Vík <3
Seuraavana aamuna päästiin matkaan huoltsikkahamppareiden voimin, juuri sopivasti auringon noustessa. Tarkoituksena oli ajaa suoraan Jökulsárlónin jäätikkölaguunille ja sieltä sieltä Skaftafellin luonnonpuistoon pienelle vaellukselle. Poikkesimme kuitenkin heti kättelyssä pikkutielle, joka näytti johtavan geneeriselle jäätikölle. Pitihän Emman ja Iironkin päästä jäätikkö kokemaan. Perillä odotti kuitenkin yllätys: geneerisen jäätikön sijaan pellon ja jäätikön rajassa meitä odottikin upea pikku laguuni!
Sitten ajattiin Jökulsárlóniin ja hienohan sekin oli:
Iloinen seurue
Jökulsárlón
Jökulsárlón
Valoisaa aikaa oli Skaftafelliin saavuttuamme jäljellä vielä muutama tunti, juuri sopivasti kevyelle vaellukselle kauniissa luonnonpuistossa.
Svartifoss Skaftafellissa
Vatnajökull pilkisti
Sitten aurinko jo laskikin, ja ajettiin säkkipimeässä takaisin kotiin.
Kiitos kaikille vieraillemme!
