lauantai, 19. joulukuu 2009

Pitkät jäähyväiset

 Tässä se nyt oli, vajaan neljän kuukauden visiitti Islannissa. Viimeinen viikko oli lähinnä tenttejä ja harkkatöitä, joita rytmitti jäähyväisten jättö tipotellen kotiinpalaavien vaihtaritoverien kanssa. Lähtövalmisteluihin kuului myös kevyttä byrokratiaa, kämpän tarkastus ja tietysti uusintavisiitit muutamassa suosikkiraflassa. Kaikki olikin sitten likimain valmiina keskiviikkoiltana läksiäisten viettoa varten, ja aamulla oli tarkoitus lentää Lontooseen. Matka-asiakirjojen tarkistus tuotti kuitenkin melkoisen yllärin; lento olikin vasta perjantaina! Jostain kumman syystä ollaan molemmat koko ajan muisteltu, että se lento olisi jo 17.12. eikä olla sitä sitten pahemmin tarkistettu. Ei edes majoitusta varatessa.

 
Noh,leppoista läksärit pidettiin kuitenkin suunnitelmaan mukaan hyvässä seurassa Karon fanittamassa tapasraflassa ja Kaffibarinnissa. Se ylimääräinen ektsrapäivä Reykjavikissa käytettiin lähdön valmisteluun vähemmällä kiireellä, uimiseen ja univelkojen kuittaamiseen. Viimeisenä fiilistelynä Reykjavikin huikeasta raflavalikoimasta haettiin sushit Fishmarketista. Sama paikka siis, jossa syötiin ihan ekana päivänä - ympyrä sulkeutuu.
 
Mahtava maa, upeat maisemat, inspiroivaa opetusta ja aivan huikeita ihmisiä. Kotiin on kiva palata, mutta tätä tulee ikävä. Paljon jäi vielä tekemättä ja näkemättä, ekana mielessä ainakin Islannin ympäri ajaminen tai useamman päivän vaellus ylängöillä. Ehkä ensi kerralla sitten...

maanantai, 14. joulukuu 2009

Tunnelmia Kööpenhaminasta

Viikko vierähti hetkessä. Bella Centerissä laitetaan ensi viikolla päivä päivältä isompaa vaihetta silmään, mutta mun osalta ilmastokokous on nyt ohi. Aion tietty seurata tarkasti neuvottelujen etenemistä ihan uudenlaisella ymmärryksellä. Kulunut viikko Köpiksessä oli kaikin puolin antoisa. Neuvottelujen yleinen seuraaminen, presisten kuuntelu ja tapahtumien ihmettely oli kaikki sangen opettavaista, mutta parasta oli ihmisten kanssa puhuminen. Sitä kun ei voi enää etänä oikein tehdä.

Virallisen ilmastokokouksen kaava Bella Centerissä on siis se, että paikan päällä käydään ensinnäkin maiden välisiä neuvotteluja suljettujen ja avoimien ovien takana ja tietysti käytävillä. Toisekseen kokouksessa on loputtomasti virallista oheisohjelmaa eri saleissa ja kolmanneksi erilaiset järjestöt ja maat pitävät omia osastojaan ja paviljonkejaan kuin messuilla ikään. Tarkkailijan oikeuksilla pääsee lähestulkoon kaikkiin paikkoihin koko lailla vapaasti, mikä oli aika yllättävää.

 
 
Särmänä ajoissa kokousta odottamassa 

Kävin viikon aikana varmaan miltei parissakymmennessä tapahtumassa. Koitin keskittyä poimimaan sellaisia, joiden puhujat arvioin ennakkoon todella koviksi, sellaisia, joiden aihe antoi joko hyvän yleiskatsauksen tai vaikutti vähemmän tunnetulta mutta tulevaisuudessa esiin nousevalta, tai sellaisia, joissa arvelin syntyvän hyvää keskustelua. Lisäksi preferoin tiedemiesten ja -naisten ja virallisten delegaatioiden esitykset kansalaisaktivistien pitämien edelle. En tiedä oliko se fiksua maailmankuvan avartumisen kannalta, mutta diggasin ja koin oppivani uutta. Jännimpiä juttuja oli ehkä paneeli ilmaston tarkoitushakuisesta muuttamisesta ("geoengineering") ja Pål Prestrudin läpileikkaus ilmastotieteen uusimmista tuulista.

Jääkarhulla on asiaa 

Virallisten kokousten seuraaminen oli edariin tottuneelle jännää puuhaa. Jotta ymmärtäisi täysin, mitä ja miksi eri maat salissa sanovat, pitäisi tehdä kotiläksynsä todella hyvin ja olla tilanteen tasalla. Rehellisesti täytyy myöntää, että itse en ihan tähän pystynyt, mutta onneksi paikan päällä julkaistaan päivittäistä "Earth Negotiations Bulletin"-läpyskää, joka summaa kokousten kulun ja päätökset, ja mikä tärkeintä, myös sen mitä käytävillä huhutaan. Aika ajoin oli vaikea uskoa, että paikan päällä ovat todella eri maiden kokeneimmat ja pätevimmät neuvottelijat, kun aikaa ja vaivaa kulutetaan ihmeelliseen säheltämiseen ja nokitteluun. En jaksa tähän blogiin naputella näkemyksiäni kokouksen kulusta viikon aikana, mutta jos homma kiinnostaa, kannattaa kurkata vaikka paikan päällä tapaamani Samuli Sinisalon blogia täältä.

COP15-kokouksen ohella Kööpenhamina on täynnä monenlaisia ilmastoon liittyviä rinnakkaistapahtumia, joista suurimmat olisivat käymisen arvoisia itsessäänkin. Klimaforum '09 eli "kansan ilmastokokous" oli kaikille avoin kansalaisjärjestöjen masinoima tapahtuma keskustassa. Kyseessä ei ollut mitään hippien pikkupuuhastelua, vaan vaatimattomiin puitteisiin oli tuotu hurja määrä kovan luokan puhujia taustoittamaan aihetta ja käymään keskustelua. Toinen mittava rinnakkaishässäkkä BrigtGreen esitteli puolestaan yritysten ja yksityisen sektorin vastauksia ympäristöhaasteisiin. Paikalla oli myös suomalaisia firmoja, joiden tyyppejä jututin. Metson setä kaipaili julkista rahoitusta tukemaan firmojen vihertymistä, Vaconilla taas oltiin turhautuneita ilmastokokouksen junnaamiseen ja Suomen kunnianhimottomaan energia- ja ympäristöpolitiikkaan. Finpron (tai itse asiassa CleanTech Finlandin) tiskin slogan oli jotain tyyliin "We Finns live the sustainable way every day", mikä on oikeasti aikamoista roskaa, ja Vaconin edustaja myönsi rehellisesti häpeävänsä sitä. Näiden isojen eventtien ohella Köpis pursusi ties mitä mielenilmaisua, paneelia ja muuta, mutta ihan joka paikkaan en mäkään ehtinyt.

Kansalaisjärjestöistä jäi Köpiksessä vähän ristiriitainen kuva. Toisaalta arvostan ruohonjuuritason työtä ja epäkohtien esille nostoa, toisaalta en tykkää monien puljujen kapeasta katsantokannasta, tarkoituksellisesta vastakkainasettelusta ja vaarallisen arvolatautuneesta reagoinnista. Esimerkiksi ydinvoima, monikansalliset yritykset, ja hiilidioksiden teollinen talteenotto (CCS) ovat automaattisesti pahoja asioita, eikä siihen tarvita perusteluja. Näistä lähtökohdista pariskunta Korholan taannoin esittämä kriitiikki on ymmärrettävissä. Esimerkiksi päivittäisessä "Päivän fossiili"-gaalassa, jossa Suomikin sai kyseenalaista mainetta, oli välillä melko käsittämättömiä linjauksia. Tärkeää työtä silti, vaikken kaikkea allekirjoitakaan. Ei-valtiollisista lafkoista mielenkiintoisin ja positiivisin vaikuttaja oli norjalaistaustainen Bellona-säätiö, joka isännöi joka päivä huipputason esityksiä ja paneeleita, ja edusti muutenkin intohimoista mutta fiksua suhtautumista ilmasto-ongelmaan.

 
 
Fossil of the Day -gaala
 
Ehkä kaikkein parasta reissussa oli satunnainen törmäily huippuihin tyyppeihin ja tapahtumiin. Kävin esimerkiksi keskiviikkona Köpiksessä kirjakaupassa, ja kiinnitin huomiota Stephen Schneiderin "Science as a Contact Sport"-kirjaan, joka vaikutti tosi passelilta joululahjatoiveelta. Saman päivän iltana KlimaForumissa ko. kirjan kirjoittaja pomppasi yhtäkkiä paneelin aikana yleisöstä esiin ja piti tulisen puheenvuoron tieteen viestimisestä ja summasi samalla surullisenkuuluisan "Climategate"-sähköpostihässäkän näppärästi. Tässä vaiheessa olin jo varma, että kirja on tsekkaamisen arvoinen. Vaan ennen kuin ehdin pukille kirjoittaa, olikin Schneider lauantaina Bella Centerissä esitelmöimässä ja jakamassa kirjaansa. Presis meni ohi, mutta sain lyhyen juttutuokion ja kirjan omistuskirjoituksella! 

Lauantaina oli myös ensimmäinen iso mielenosoitus kokoukseen liittyen, ja se olikin sitten tosi iso. Kymmeniä tuhansia ihmisiä marssi Köpiksen keskustasta kokouspaikalle. Kävin itse kurkkaamassa joulumyyjäiset Kristianiassa, ja seurasin sitten marssia jonkin aikaa kaupungilla. Passiviisena kansalaisena en liittynyt seuraan, vaan suhasin maaliin metrolla. Paikan päällä mielenosoitusta saattoikin seurata livenä telkkarista, ja anarkistien raudoitus oli kokousväen mielestä sangen jännää. Menimme kuitenkin parin kurssikaverin kanssa hakemaan kahvia ympäristöjärjestöjen tiskiltä, kun hoksasimme joutuneemme keskelle maailmanlaajuisen ilmastopäivän pressitilaisuutta.ienessä huoneessa nökötti isojen kansalaisjärjestöjen kärkikihoja, reilu tusina isojen tv-kanavien toimittajia, YK:n ilmasto-ohjelman johtaja Yvo de Boer, Tanskan ympäristöministeri Connie Hedegaard ja sitten me - viisi jeppeä Islannin yliopistosta.

 
 
Mielenosoitus vyöryy Christianshavissa...
 
 
... ja tulee kokouspaikalla telkkarista 

Kaiken tämän lisäksi koeajoin muun muassa sähköauton, söin vegaani-illallisen ja pääsin tapaamaan Suomen neuvottelukuntaa yhdessä suomalaisten järjestöjyrien kanssa. Huikea viikko, nyt on hyvä tehdä tilaa isoille kihoille ja toivoa fiksua sopimusta.  

 
Islannin yliopiston jengi - kiitti reissusta!

 

maanantai, 7. joulukuu 2009

COP15 - eka päivä

 No niin, nyt on ensimmäinen päivä ilmastokokousta (viralliselta nimeltään siis COP15) takana. Päivä kului lähinnä seisten tai jonossa kävellen, sillä suurin osa ajasta meni järjestelyihin ja loputkin käytännössä kurssilaisten yhteiseen häsellykseen. 

 
Kun löysin tieni kokouspaikalle Bella Centeriin, oli hyisessä aamussa vastassa piiitkä jono. Bongattuani pari opiskelukaveria, asetuimme jonoon seisoskelemaan. Ihmisiä otetttiin sisään aika hitaaseen tahtiin, mutta jonossa oli ihan rentoa jutustella australialaisen teollisuuslobbarin kanssa. Paikalla oli yllättävän vähän mielenosoitusta tai muuta häsellystä, en tiedä oliko syynä ajankohta vai kolea ilma. Muutama australialainen tosin möykkäsi kenguru kainalossa, ja Greenpeace näytti videoshowta. Jonon luona törmäsin MTV3:n reportteriin Kari Lumikeroon, jonka kanssa vaihdoimme näkemyksiä Islannin krepasta ja Linnan juhlista (jotka siis itse missasin ihan täysin). Lumikero keksi myös haastatella meitsiä, mutten usko sen päätyvän yhtään mihinkään, koska paikan päältä löytyy sata kertaa mielenkiintoisempaakin porukkaa. Uutisklippi löytyy kai täältä (en saa sitä itse auki täältä käsin).
 
Reilun tunnin odottelun jälkeen pääsimme kokouskeskukseen jonottamaan lisää, sillä edessä oli rekisteröityminen ja tiukka turvatarkastus. Näihin hässäköihin meni aikaa noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen pääsimme vihdoin sisään. Bella Centerin meininki muistuttaa mitä tahansa isoja messuja - on järjestöjen ständejä, maiden paviljonkeja, paneeleita ja esityksiä. Taka-alalla sitten neuvotellaan tiukasti, ja yhdessä isossa salissa pyörii se virallinen kokous, jonka anti oli ainakin tänään aika laiha. 
 
Kurssin suorittamiseen meiltä vaaditaan yhden "side eventin" eli virallisen oheistapahtuman (esim. paneeli) seuraaminen päivässä. Tänään meidät oli varta vasten kutsuttu seuraamaan Pohjoismaiden järkkäämää miniseminaaria. Vetäjänä toimi Oras Tynkkynen, joka esitteli Suomen pitkän aikavälin ilmastoraporttia. Lisäksi Gröönlannin, Ruotsin ja Islannin edustajat kertoivat omia viisauksiaan. Kuumottelin Tynkkystä kysymyksellä Suomen energiapolittisista nihkeilyistä.
 
Iltapäivän lopuksi nappasimme bussin kaupungintalolle, jossa oli tiedossa Kööpenhaminan pormestarin kekkerit kokouksen kunniaksi. Tarjolla oli viiniä ja koktailpaloja, joita ehdimme kiskoa puolen tunnin ajan kunnes meidät ajettiin ulos seuraamaan konserttia, jossa soitti Neptune. Muutaman kipaleen jälkeen pääsimme palaamaan kaupungintalon tarjoilujen ääreen, jonne muut meidän porukasta myös jäivät kun itse lähdin takaisin hostellille setvimään majoitustani hampurilaisten kanssa. Nyt odottelen innolla huomista - kokous tuntuu olevan täynnä jännää väkeä ja mielenkiintoisia organisaatioita, ja aikaa näyttäisi jäävän mukavasti myös Kööpenhaminaan (ja ehkä myös Malmöön) tutustumista varten.
 
(Ja kuvat tulee taas perästä.)
 

maanantai, 7. joulukuu 2009

Ekat fiilikset Köpiksestä

 Aikanaan meikäläisen oli tarkoitus lähteä opiskelemaan Kööpenhaminaan keväällä 2008. Sitten tuli kaikenlaista,tutkinto-ohjelman vaihto ja tietysti Karon löytäminen, ja se suunnitelma meni jäihin. Loppujen lopuksi päädyttiin sitten Islantiin, ja vasta tänä syksynä. Onneksi elämä on täynnä jänniä käänteitä ja sattumia, ja nyt olen Köpiksessä - opiskelemassa. Tosin reissu kestää vain viikon, eli kyseessä on opintoretki YK:n ilmastokokoukseen.

 
Tänne reissulle pääseminen osana Islannin yliopiston virallista delegaatiota oli aika huippu juttu, ja varmistui vasta ihan viime tingassa. Siksi majoituksen löytymisessä olikin omat haasteensa, kunnes paikka löytyi hostellista Avedoresta (paikallinen Tikkurila) Hampurin yliopiston opiskelijoiden seurasta. Hampurilaiset tosin tulee vasta tänään, ja minä jo eilen, joten en ole vielä päässyt tutustumaan. Viikon ohjelma on aika vapaa; tämän excu-kurssin suorittamiseen kuuluu vain päivittäinen aamupalaveri ja ilmastokokouksen seuraaminen niin kuin itse parhaaksi näkee. Aamupaltsut tosin on kahdeksalta, ja kun mun vaellus jalan ja junalla kestää kokouspaikalle Bella Centeriin noin tunnin, niin aika armeijamainen päivärytmi on tiedossa. Täkäläisessä paikallisjunassa tosin on ilmainen netti - toisin kun keskustan kahviloissa. (Ilmeisesti jokin tanskalainen antiterroristilaki estää täysin suojaamattoman nettiyhteyden tarjoamisen, tai sitten meininki on muuten vaan nihkeetä).
 
Tällä hetkellä istun kahvilassa ja odottelen kokouksen rekisteröitymisen avautumista. Itse kokouskeskus on vielä siis näkemättä, mutta täällä keskustassa puskee erilaista ilmastoon liittyvää konserttilavaa, näyttelyä ja tietoplakaattia vastaan joka kadunkulmassa. Tänne tupsahtaminen Reykjavikista oli muuten yllättävän iso shokki. Kun viimeisen kolmen kuukauden aikana on tottunut kaupunkielämään leppoisan Reykjavikin mittakaavassa, tuntuu Kööpenhamina valtavalta metropolilta. Talot on valtavia ja ihmisiä loputtomasti. Voin vain kuvitella miten Lontoo lävähtää silmille, kun sinne päästään.
 
(kirjoittelin tän jo aamupäivällä, ja kuvatkin tulee perästä)

maanantai, 30. marraskuu 2009

Joulun ja lopun odottelua

 The end is near! Näin kävi torstain leffapläjäyksessä "2012", ja täälläkin alkaa lähdön läheminen näkyä monessakin asiassa. Viimeiset luennot oli perjantaina, koulun puolesta jäljellä on enää tenttejä ja harjoitustöitä, ja meitsillä tietysti retki Kööpenhaminaan. Vaihtareitakin alkaa pikkuhiljaa häipyä maisemista, naapurin Tuomaskin läksi jo Lappeen Rantaan dippaa tekemään. 

 
Toinen asia mikä lähenee, on joulu. Viime viikonloppuna pidettiin aidot suomalaiset pikkujoulut. Meitsi pääsi olemaan pukki, mikä menikin vahvasti paitsi että valkoinen parta tahriintui glögiin. Reykjavik alkaa myös täyttymään jouluvaloista, ja pitihän Karon sitten hommata sellaiset (pienet) meidänkin ikkunaa koristamaan. Ikkuna on tosin takapihalle päin, joten valon näkee ehkä muutama tusina ihmistä. Joulutunnelman kruunasi viimeisenä parina päivänä kaduille satanut paksu lumipeite. Toivottavasti lumi myös pysyy, ainakin ensi viikolle on luvattu tylyjä pakkaslukemia. Yli kymmenen miinusastetta yhdistettynä täkäläiseen tuuleen on varmasti jäätävä kokemus. (Joulufiiliksiin tuli kyllä pieni takaisku kun yritettiin paistaa pieni harjoituskinkku. Meidän majatalon uuni on surkea, ja puolentoistakilon possunpalaa piti paahtaa siellä monta tuntia, eikä tulos ollut siltikään kummoinen.)
 
 
Tallustelua jäisellä ankkalammella
 
 
Reykjavikia reunustavat huisin hienot lumiset vuoret ei ikinä näytä kuvissa miltään
 
Tuulta riitti myös Esjalla, jonne tehtiin viikonloppuna pienimuotoinen comeback Tuomaksen, Jannen ja paikallisen Emilin kanssa. Varsinaisen huipun sijaan tsekattiin matalampi kieleke, jolta oli komea näkymä kaupunkiin. Kirkas keli ja postikorttimaisemat herättivät taas patikointi-innostuksen, ja tarkoitus olisikin vielä ainakin kerran käydä kiipeilemässä jollain näillä lähimmillä möykyillä.
 
 
Tällä kertaa Esjalla näytti tältä
 
Lokakuussa ekaa kertaa bongatut revontulet alkaa jo olemaan vakiokamaa. Jos yö on kirkas, meidän parvekkeelta on tosi hyvät mahdollisuudet nähdä revontulien loimua. Harmi, että tämän kokoiseksi kaupungiksi Reykjavik on aika laajalle levinnyt, joten tähtitaivasta ei pääse ihailemaan mihinkään riittävän pimeään kolkkaan ilman autoa, ainakaan helposti. 
 
Vielä olisi siis muutama viikko aikaa koluta tätä upeaa maailmankolkkaa. Ajatus kotiinpaluusta tuntuu sekin toki hyvältä, varsinkin kun Suomesta on viime päivinä kuulunut useampikin hyvä uutinen. Itseäni odottaa kotomaassa näillä näkymin todellinen unelmapesti, ja Karollakin on iso liuta haettavia työpaikkoja jonossa.
 
 
Joulukuusi kaupungintalon edustalla - kaikki kuuset on köytetty maahan puolentusinalla teräsvaijerilla (liekö rosmojen vai tuulen takia)