Pohjoinen maa, vähän väkeä, mahdoton kieli. Kuulostaa tutulta? Islantiin voi tulla kokemaan, miltä muista tuntuu tulla Suomeen. Tiedekuntien toisistaan poikkeavat tiedotukset ja opiskelijaressukan juoksuttaminen tiskiltä toiselle hajanaisten tiedonmurusten perässä tuovat myös mieleen Otaniemen kv-opiskelijaproseduurit, tai ainakin sen kuvan mikä itselläni niistä on. Tänään opin arvostamaan mukavia, avuliaita ihmisiä ja olennaisista asioista tiedottamista. Täällä ihan ykkösluokan käytännön asiat (kurssien aikataulut jne.) ovat jääneet orientaatiossa sinänsä mukavien, mutta vähän toissijaisten juttujen (ylioppilaskunnan tanssiryhmä esiintyy jne.) alle.

Loppujen lopuksi molemmat löysimme tänään omille luennoillemme. Oma eka kosketukseni islantilaiseen opiskeluun on ympäristövaikutusten arvioinnin kurssi, jonka kahdesta proffasta toinen on myös Islannin entinen ympäristöministeri. Siistiä. Huomenna homma jatkuu muutamalla muulla luennolla ja kv-opiskelijoiden ekalla yhteisellä kaljottelulla.

Tänään aamulla myös muutettiin täkäläiseen kotiimme. Kattohuoneisto parvekkeen kera vaikuttaa oikein hyvältä :)