Toinen asia mikä lähenee, on joulu. Viime viikonloppuna pidettiin aidot suomalaiset pikkujoulut. Meitsi pääsi olemaan pukki, mikä menikin vahvasti paitsi että valkoinen parta tahriintui glögiin. Reykjavik alkaa myös täyttymään jouluvaloista, ja pitihän Karon sitten hommata sellaiset (pienet) meidänkin ikkunaa koristamaan. Ikkuna on tosin takapihalle päin, joten valon näkee ehkä muutama tusina ihmistä. Joulutunnelman kruunasi viimeisenä parina päivänä kaduille satanut paksu lumipeite. Toivottavasti lumi myös pysyy, ainakin ensi viikolle on luvattu tylyjä pakkaslukemia. Yli kymmenen miinusastetta yhdistettynä täkäläiseen tuuleen on varmasti jäätävä kokemus. (Joulufiiliksiin tuli kyllä pieni takaisku kun yritettiin paistaa pieni harjoituskinkku. Meidän majatalon uuni on surkea, ja puolentoistakilon possunpalaa piti paahtaa siellä monta tuntia, eikä tulos ollut siltikään kummoinen.)

 

 

 

 

 

Tuulta riitti myös Esjalla, jonne tehtiin viikonloppuna pienimuotoinen comeback Tuomaksen, Jannen ja paikallisen Emilin kanssa. Varsinaisen huipun sijaan tsekattiin matalampi kieleke, jolta oli komea näkymä kaupunkiin. Kirkas keli ja postikorttimaisemat herättivät taas patikointi-innostuksen, ja tarkoitus olisikin vielä ainakin kerran käydä kiipeilemässä jollain näillä lähimmillä möykyillä.

 

 

 

Lokakuussa ekaa kertaa bongatut revontulet alkaa jo olemaan vakiokamaa. Jos yö on kirkas, meidän parvekkeelta on tosi hyvät mahdollisuudet nähdä revontulien loimua. Harmi, että tämän kokoiseksi kaupungiksi Reykjavik on aika laajalle levinnyt, joten tähtitaivasta ei pääse ihailemaan mihinkään riittävän pimeään kolkkaan ilman autoa, ainakaan helposti. 

 

Vielä olisi siis muutama viikko aikaa koluta tätä upeaa maailmankolkkaa. Ajatus kotiinpaluusta tuntuu sekin toki hyvältä, varsinkin kun Suomesta on viime päivinä kuulunut useampikin hyvä uutinen. Itseäni odottaa kotomaassa näillä näkymin todellinen unelmapesti, ja Karollakin on iso liuta haettavia työpaikkoja jonossa.