Opiskeluntäyteisen viikon piristykseksi otimme sunnuntaina vuokra-auton alle ja suuntasimme päiväretkelle Hveragerðiin noin puolen tunnin ajomatkan päähän Reykjavikista. Hveragerðiin olisi päässyt myös bussilla numero 51, mutta auton vuokraaminen viidelle hengelle luottovuokraamostamme tuli miltei halvemmaksi (yht. 80e) ja hivenen helpommaksi. Ainakin jos löytää omin avuin kaupungista ulos...yksisuuntaisten katujen sompailu ilman karttaa ei aina ole täysin triviaalia!
Hveragerði on lukuisista kasvihuoneistaan tunnettu pikkukylä, joka sijaitsee geotermisesti aktiivisella alueella. Tämä tarkoittaa, että Hveragerðissä esiintyy (pikkuruisia) maanjäristyksiä, kuumia lähteitä, yli 100-asteisia mutakuoppia, lämpimiä jokia ja paljon muuta. Kaiken lisäks lähellä!
Hveragerðin cooleimmat luonnonihmeet sijaitsevat kootusti parikilometrisen luontopolun varrella, joka olikin onneksi helppo löytää. (Kylän läpi ja vähän eteenpäin). Tien päässä oli pieni parkkipaikka ja ainakin kolkyt ihanaa islanninhevosta! Niitä piti käydä ihmettelemässä.
Itse vaellusreitti alkoi myyvästi useammakin "pöhinäkuopilla", joissa kiehui vuoroin mutaa, vuoroin vettä. Välillä kuopissa pöhisi jotain ihan muuta, mikä näytti kovasti öljyltä, muttei sitä toivottavasti ole, tai sitten Hveragerðissä on vielä valtaamaton öljyesiintymä. Nämä jutut näyttää sitten kuvissa lähinnä rumilta ja likaisilta, mutta luonnossa järjettömän makeilta, kun mukana on ääni, liikkuva kuva ja lämpöefekti.
Pöhisevää vettä...
...ja mutaa.
Paikallinen luomu-bluelagoon.
Lämpöä harakoille.
Yksi monista öljyesiintymistä.
Noin tunnin rauhallisen talsimisen jälkeen saavutimme reissumme varsinaisen kohteen, elikkä oheisen joenuoman:
Näyttää epäilemättä vastenmieliseltä toiminnalta, mutta juju onkin siinä, että tässä poukamassa yhtyy kaksi joenuomaa - kuuma ja kylmä - muodostaen varsin miellyttävää kylpylämmintä vettä. Siinä kelluessa menikin helposti tunti. Kello kahden maissa joelle saapui sellanen kansainvaellus, että katsottiin parhaaksi antaa tilaa muille.
Iloinen seurueemme, feat. Matias, Sara ja Tuomas.
Palumatkalla piti käydä vielä ruokkimassa uudet ystävämme eväsporkkanoiden jämillä.
