Tästähän se lähti!

Perjantain superhauskojen läksiäisten ja lauantain hätäpäisen pakkaamisen ja siivoilun jälkeen oli aika hypätä aamukoneeseen kohti Arlandaa, josta matka jatkui Keflavikiin, Islantiin. Jo lentokoneen ikkunasta Islannin maasto näyttää huikealta. Jäätävän kokoiset jäätiköt ja fraktaalinen laavakivimaisema hämmästyttävät, ja värien skaala on vihreään tottuneelle kuin toiselta planeetalta.

Keflavikin lentokenttä on melko reilun matkan päässä Reykjavikista, ja melkein matkan varrella on maailmankuulu Blue Lagoon -kylpylä. Karon aloitteesta päätettiinkin lähteä ensin kylpemään, ja jatkaa vasta sitten itse kaupunkiin. Laguuni oli juuri niin magea paikka kuin kuvista näyttää. Geotermisen voimalaitoksen kupeessa, laavan ympäröimässä lätäkössä, saa polskia n. 40-asteisessa, läpinäkemättömän vaaleansinisessä rikin, piin ja kummallisten levien ja muiden mömmöjen asuttamassa vedessä. Vesi tekee kuulemma gutaa iholle. Vaikutusta voi vielä tehostaa lätkimällä naamalleen valkoista piimönjää (näyttää enemmän ryhävalaan proteiinituotannolta), jota oli tarjolla suurissa sammioissa.

Kieltämättä laguunissa kellumalla saavutti uskomattoman rennon fiiliksen, ja lämpimän veden poreita romanttisempaa syleilypaikkaa saa hakea. Paikka olikin täynnä keskenään kiehnääviä pariskuntia. Pitää varmaan palata paikalle vielä talvemmalla, mielellään pimeällä ja kirkkaalla säällä tähtiä ihmettelemään. Niin joo, ja se vesi EI haise mädältä kananmunalta.

Lillumisen päätyttyä saavuimme hippasen väsyneinä, mutta huippufiiliksissä Reykjavikiin, ja etsimme tiemme hostelliin, jossa on tarkoitus viettää seuraavat kaksi yötä ennen siirtymistä varsinaiseen asuntoomme. Vaan tässä tulikin mutka matkaan: sähköpostissa odotti tieto siitä, että majatalomme on perunut sopimuksemme ja on nyt täynnä. Syy: ensimmäisen vuokran maksaminen päivän tai kaksi (en ole saletti, kuinka kauan rahan liikkuminen Suomesta Islantiin kestää) myöhässä. Okei, oma moka on myönnettävä, mutta asian tekee naurettavaksi se, että maksoimme yhden takuuvuokran jo ajat sitten kesällä ja erityisesti se, ettei se majatalon reilu isäntä kertonut tästä perumispäätöksestä yhtikäs mitään ennen tätä päivää. Kiitti hei.

Ilta kuluikin rattoisasti hätäisiä sähköpostiavunpyyntöjä naputtelemalla. Huomenna on edessä soittelukierros muille asunnontarjoajille, toivottavasti löytyy joku kämppä pikaiseen. Hyvällä tsägällä pääsemme alkuperäistä halvemmalla ja paremmanhenkiseen paikkaan. Huonolla tuurilla pitää alkaa tsekkailemaan sopivia sillanalusia...

Fiilistä parantaa se, että tämä nykyinen hostelli on pelkästään positiivinen ylläri.