Aten sisko Tiina tuli viime viikon perjantaina viikoksi Islantiin, joten takana on nyt varsin tapahtumarikas ja kulinaristinen viikko. Kulinarismista kirjoitetaan oma merkintä myöhemmin, mutta tässä katsaus muusta osasta viikkoa.
Tiinan visiitti alkoi mukavasti vuoden pahimmalla myrskyllä. Eräälläkin Vestmannan pikkusaarella olivat katot tuulesta irronneet, ja pahaksi onneksi tämä pikkusaari oli oleva meidän viikonlopun matkakohteemme. Lauantaiksikin luvattiin vielä kovaa tuulta (26 m/s), joten kolmen tunnin laivamatka saarelle vähän hirvitti. Terminaalissa kävikin ilmi etteivät laivat olleet kulkeneet saarelle myrskyn vuoksi neljään päivään. Lauantaina paatit kuitenkin pääsivät jälleen liikkeelle ja terminaaliin tulvi jumissa olleita turisteja ja paikallisia.
Laivamatka meni mukavasti nukkuessa (sea sickness -pillereillä oli unettava vaikutus), elokuvia katsellessa (laivalla oli elokuvateatteri) ja parsakeittoa nautiskellessa.
Ratkiriemukkaana matkaseurana jälleen Iiris ja Niina :)
Vestmanna-saarilla odotti kauniin kuulas sää eikä myrskystä ollut enää tietoakaan! Nakkasimme tavarat yhteen saaren kolmesta aukiolevasta hotellista ja lähdimme tutkimaan saarta. Kiipesimme heti kärkeen saaren korkeimmalle nyppylälle, Helgafellille, joka on vanha tulivuori. Sieltä ihastelimme kaunista saarta, joka on muuten parhaiten tunnettu lunni-lintujen olinpaikkana. Valitettavasti lunnit olivat ehtineet jo lähteä talvea pakoon, mutta muutenkin 4000 asukkaan Vestanna-saarten luonnossa riitti ihmettelemistä.
Taustalla hehkuu punaisena Eldfell-tulivuori, joka purkautui vuonna 1973 jättäen osan saaren asutuksesta alleen.
Itsemurhakandidaatti-lampaat, joita ei jyrkät vuoret hirvitä
Aurinko alkoi laskea kauniisti meidän vielä ollessa vuorella
Nähtiin islanninhevosia!
Rankan vuorikiipeilysessiot jälkeen lähdettiin "keskustaan" etsimään ruokapaikkaa. Ilmeisesti myrskyn saartamat asukkaat olivat lähteneet mantereelle tuulettumaan, sillä koko kylässä ei näkynyt ristinsielua. Pitsapaikka sentään löydettiin ja käytiin vielä hakemassa jätskiannokset jälkkäriksi. Cafe Madamea (tms.) ei voi sitten suositella kenellekään! Muinaiset jäätelöt olivat muuttuneet vuosien saatossa purkaksi, henkilökunta oli järkyttynyttä kun joutui keskeyttämään ei-turistisesongin palvelemalla asiakkaita ja letun paistaminen vaikutti olevan heille ylivoimaista.
Myös aamiaisen saaminen seuraavana päivänä oli ongelmallista, sillä emme olleet ymmärtäneet tilata sitä erikseen palvelunumerosta edellisenä iltana. Koska olimme hotellin (ja kenties myös saaren) ainoat vieraat, aamiaisen valmistaminen oli ihan meistä kiinni. Aamiaisen valmistumista odotellessa lähdimme satamaan katsomaan tulivuorenpurkauksen alle jäänyttä osaa saaresta. Sää oli jälleen suosiollinen ja kaikkialla oli hurjan kaunista.
Erinomaisen aamiaisen nautittuamme päätimme lähteä vaeltamaan saaren ympäri. Alunperin suunnitelmissa oli tehdä tämä islanninhevosen selästä käsin, mutta valitettavasti hevosia ei näin sunnuntai-aamuna turistikauden ulkopuolella ollut saatavilla. Matkaan lähdettiin siis jalan. Reitti kulki ensin muutaman kilometrin saaren oikeaa rannikkoa pitkin. Tämmöistä näkyi:
Rautapitoista laavaa
Pienempiä, niin ikään merenalaisista tulivuorenpurkauksista syntyneitä saaria
Tuhansia kuivattuja kalanpäitä, nämä oikeesti syö tämmöstä!!!
Muutaman tunnin vaelluksen jälkeen skippasimme saaren kärjen ajanpuutteen takia ja lähdimme toista rannikkoa pitkin takaisin keskustaa kohti. Tällä kertaa päästiinkin useampi sataa metriä merenpinnan yläpuolelle.
Upeat maisemat vaan jatkuivat:
Paikalliset lampaat ei ihan vähästä hätkähdä
Skipattu saaren kärki
Toinen puoli saaresta oli punainen
Saaren kierron jälkeen olikin jo kiire laivaan nukkumaan :)
Seuraava viikko aloitettiin tutustumalla Islannin historiaan Perlanissa ja illalla Tiina sai seurakseen ystävänsä Maijun Suomesta. Tiina ja Maiju kiersivät Golden Circlen, eli kaikki perus Geysirit ja vesiputoukset, kävivät Blue Lagoonissa ja tietysti shoppailivat. Keskiviikkona täällä alkoi Airwaves-festarit, joihin myös osallistuttiin. Hartaana toiveena oli päästä vielä valaanbongausretkelle, joka peruuntui joka päivä kovan tuulen vuoksi, kunnes torstaina retki järjestettiin! Jee!
Valaanbongauksen oli määrä tapahtua ihan täällä Reykjavikissa, mutta haastavan sään vuoksi meidät ajettiin Keflavikiin 50 kilometrin päähän. Se kannatti, sillä retkellä näimme ainakin tusinan verran lahtivalaita (engl. minke whale) ja delfiiniparven! Selvennykseksi sanottakoon, ettei valaanbongaukselta kannata odottaa liikoja, kuten vaikkapa sinivalaiden uivan laivan alta kosketusetäisyydeltä tai ryhävalaiden näyttäytyvän kokonaan hyppäämällä merestä ilmaan. Valaista näimme vain osan selkää ja pikkuruisen evän, mutta uskomattoman hieno kokemus sekin oli! Myös varusteet olivat vertaansa vailla:
Siellä se valas menee!
Valaidenbongaus oli oivallinen huipennus viikolle. Tänä aamuna Tiina ja Maiju lähtivätkin takaisin Suomeen.
Loppukevennykseksi lisättäköön vielä kuva erään Airwaves-baarin vessasta. Selvästkään paikalliset pankkiirit eivät ole täällä kovin kovassa huudossa...
