Viikko vierähti hetkessä. Bella Centerissä laitetaan ensi viikolla päivä päivältä isompaa vaihetta silmään, mutta mun osalta ilmastokokous on nyt ohi. Aion tietty seurata tarkasti neuvottelujen etenemistä ihan uudenlaisella ymmärryksellä. Kulunut viikko Köpiksessä oli kaikin puolin antoisa. Neuvottelujen yleinen seuraaminen, presisten kuuntelu ja tapahtumien ihmettely oli kaikki sangen opettavaista, mutta parasta oli ihmisten kanssa puhuminen. Sitä kun ei voi enää etänä oikein tehdä.
Virallisen ilmastokokouksen kaava Bella Centerissä on siis se, että paikan päällä käydään ensinnäkin maiden välisiä neuvotteluja suljettujen ja avoimien ovien takana ja tietysti käytävillä. Toisekseen kokouksessa on loputtomasti virallista oheisohjelmaa eri saleissa ja kolmanneksi erilaiset järjestöt ja maat pitävät omia osastojaan ja paviljonkejaan kuin messuilla ikään. Tarkkailijan oikeuksilla pääsee lähestulkoon kaikkiin paikkoihin koko lailla vapaasti, mikä oli aika yllättävää.
Särmänä ajoissa kokousta odottamassa
Kävin viikon aikana varmaan miltei parissakymmennessä tapahtumassa. Koitin keskittyä poimimaan sellaisia, joiden puhujat arvioin ennakkoon todella koviksi, sellaisia, joiden aihe antoi joko hyvän yleiskatsauksen tai vaikutti vähemmän tunnetulta mutta tulevaisuudessa esiin nousevalta, tai sellaisia, joissa arvelin syntyvän hyvää keskustelua. Lisäksi preferoin tiedemiesten ja -naisten ja virallisten delegaatioiden esitykset kansalaisaktivistien pitämien edelle. En tiedä oliko se fiksua maailmankuvan avartumisen kannalta, mutta diggasin ja koin oppivani uutta. Jännimpiä juttuja oli ehkä paneeli ilmaston tarkoitushakuisesta muuttamisesta ("geoengineering") ja Pål Prestrudin läpileikkaus ilmastotieteen uusimmista tuulista.
Jääkarhulla on asiaa
Virallisten kokousten seuraaminen oli edariin tottuneelle jännää puuhaa. Jotta ymmärtäisi täysin, mitä ja miksi eri maat salissa sanovat, pitäisi tehdä kotiläksynsä todella hyvin ja olla tilanteen tasalla. Rehellisesti täytyy myöntää, että itse en ihan tähän pystynyt, mutta onneksi paikan päällä julkaistaan päivittäistä "Earth Negotiations Bulletin"-läpyskää, joka summaa kokousten kulun ja päätökset, ja mikä tärkeintä, myös sen mitä käytävillä huhutaan. Aika ajoin oli vaikea uskoa, että paikan päällä ovat todella eri maiden kokeneimmat ja pätevimmät neuvottelijat, kun aikaa ja vaivaa kulutetaan ihmeelliseen säheltämiseen ja nokitteluun. En jaksa tähän blogiin naputella näkemyksiäni kokouksen kulusta viikon aikana, mutta jos homma kiinnostaa, kannattaa kurkata vaikka paikan päällä tapaamani Samuli Sinisalon blogia täältä.
COP15-kokouksen ohella Kööpenhamina on täynnä monenlaisia ilmastoon liittyviä rinnakkaistapahtumia, joista suurimmat olisivat käymisen arvoisia itsessäänkin. Klimaforum '09 eli "kansan ilmastokokous" oli kaikille avoin kansalaisjärjestöjen masinoima tapahtuma keskustassa. Kyseessä ei ollut mitään hippien pikkupuuhastelua, vaan vaatimattomiin puitteisiin oli tuotu hurja määrä kovan luokan puhujia taustoittamaan aihetta ja käymään keskustelua. Toinen mittava rinnakkaishässäkkä BrigtGreen esitteli puolestaan yritysten ja yksityisen sektorin vastauksia ympäristöhaasteisiin. Paikalla oli myös suomalaisia firmoja, joiden tyyppejä jututin. Metson setä kaipaili julkista rahoitusta tukemaan firmojen vihertymistä, Vaconilla taas oltiin turhautuneita ilmastokokouksen junnaamiseen ja Suomen kunnianhimottomaan energia- ja ympäristöpolitiikkaan. Finpron (tai itse asiassa CleanTech Finlandin) tiskin slogan oli jotain tyyliin "We Finns live the sustainable way every day", mikä on oikeasti aikamoista roskaa, ja Vaconin edustaja myönsi rehellisesti häpeävänsä sitä. Näiden isojen eventtien ohella Köpis pursusi ties mitä mielenilmaisua, paneelia ja muuta, mutta ihan joka paikkaan en mäkään ehtinyt.
Kansalaisjärjestöistä jäi Köpiksessä vähän ristiriitainen kuva. Toisaalta arvostan ruohonjuuritason työtä ja epäkohtien esille nostoa, toisaalta en tykkää monien puljujen kapeasta katsantokannasta, tarkoituksellisesta vastakkainasettelusta ja vaarallisen arvolatautuneesta reagoinnista. Esimerkiksi ydinvoima, monikansalliset yritykset, ja hiilidioksiden teollinen talteenotto (CCS) ovat automaattisesti pahoja asioita, eikä siihen tarvita perusteluja. Näistä lähtökohdista pariskunta Korholan taannoin esittämä kriitiikki on ymmärrettävissä. Esimerkiksi päivittäisessä "Päivän fossiili"-gaalassa, jossa Suomikin sai kyseenalaista mainetta, oli välillä melko käsittämättömiä linjauksia. Tärkeää työtä silti, vaikken kaikkea allekirjoitakaan. Ei-valtiollisista lafkoista mielenkiintoisin ja positiivisin vaikuttaja oli norjalaistaustainen Bellona-säätiö, joka isännöi joka päivä huipputason esityksiä ja paneeleita, ja edusti muutenkin intohimoista mutta fiksua suhtautumista ilmasto-ongelmaan.
Fossil of the Day -gaala
Ehkä kaikkein parasta reissussa oli satunnainen törmäily huippuihin tyyppeihin ja tapahtumiin. Kävin esimerkiksi keskiviikkona Köpiksessä kirjakaupassa, ja kiinnitin huomiota Stephen Schneiderin "Science as a Contact Sport"-kirjaan, joka vaikutti tosi passelilta joululahjatoiveelta. Saman päivän iltana KlimaForumissa ko. kirjan kirjoittaja pomppasi yhtäkkiä paneelin aikana yleisöstä esiin ja piti tulisen puheenvuoron tieteen viestimisestä ja summasi samalla surullisenkuuluisan "Climategate"-sähköpostihässäkän näppärästi. Tässä vaiheessa olin jo varma, että kirja on tsekkaamisen arvoinen. Vaan ennen kuin ehdin pukille kirjoittaa, olikin Schneider lauantaina Bella Centerissä esitelmöimässä ja jakamassa kirjaansa. Presis meni ohi, mutta sain lyhyen juttutuokion ja kirjan omistuskirjoituksella!
Lauantaina oli myös ensimmäinen iso mielenosoitus kokoukseen liittyen, ja se olikin sitten tosi iso. Kymmeniä tuhansia ihmisiä marssi Köpiksen keskustasta kokouspaikalle. Kävin itse kurkkaamassa joulumyyjäiset Kristianiassa, ja seurasin sitten marssia jonkin aikaa kaupungilla. Passiviisena kansalaisena en liittynyt seuraan, vaan suhasin maaliin metrolla. Paikan päällä mielenosoitusta saattoikin seurata livenä telkkarista, ja anarkistien raudoitus oli kokousväen mielestä sangen jännää. Menimme kuitenkin parin kurssikaverin kanssa hakemaan kahvia ympäristöjärjestöjen tiskiltä, kun hoksasimme joutuneemme keskelle maailmanlaajuisen ilmastopäivän pressitilaisuutta.ienessä huoneessa nökötti isojen kansalaisjärjestöjen kärkikihoja, reilu tusina isojen tv-kanavien toimittajia, YK:n ilmasto-ohjelman johtaja Yvo de Boer, Tanskan ympäristöministeri Connie Hedegaard ja sitten me - viisi jeppeä Islannin yliopistosta.
Mielenosoitus vyöryy Christianshavissa...
... ja tulee kokouspaikalla telkkarista
Kaiken tämän lisäksi koeajoin muun muassa sähköauton, söin vegaani-illallisen ja pääsin tapaamaan Suomen neuvottelukuntaa yhdessä suomalaisten järjestöjyrien kanssa. Huikea viikko, nyt on hyvä tehdä tilaa isoille kihoille ja toivoa fiksua sopimusta.
Islannin yliopiston jengi - kiitti reissusta!
